Etusivu » Artikkelit » Läheisen oikeus kieltäytyä todistamasta ja tämän oikeuden murtaminen

Läheisen oikeus kieltäytyä todistamasta ja tämän oikeuden murtaminen

  • tehnyt
Läheisen oikeus kieltäytyä todistamasta
Kieltäytymisoikeuden tarkoitus

Oikeudenkäymiskaaren mukaan jokaisella on velvollisuus saapua tuomioistuimeen kuultavaksi todistelutarkoituksessa. Asianosaisen läheisellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä todistamasta. Kieltäytymisoikeuden tarkoituksena on suojella asianosaisen ja hänen läheisensä luottamuksellisia suhteita. Suhteet saattaisivat vaarantua, jos läheinen olisi aina velvoitettu kertomaan hänelle luottamuksellisesti uskottuja tai perhe-elämässä saatuja tietoja, jotka voivat olla asianosaiselle haitallisia tai muuten arkaluonteisia. Todistamisvelvollisuus asettaisi läheisen vaikeaan ristiriitatilanteeseen, jos hänen pitäisi valita valehtelemisen ja toiselle mahdollisesti haitallisten tietojen totuuden mukaisen kertomisen välillä. Kyseinen suoja on myös omiaan edistämään todistelun luotettavuutta.

Asianosaisen läheiset

Vaitiolo-oikeutettujen läheisten piiri koostuu asianosaisen nykyisestä ja entisestä aviopuolisosta, nykyisestä avopuolisosta, sisaruksesta, sukulaisesta suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa sekä henkilöstä, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen. Harkittaessa sitä, onko henkilöä pidettävä avopuolisona, merkitystä on muun muassa asumisolosuhteilla, suhteen kestolla ja sillä, onko henkilöillä yhteisiä tai yhteisessä huollossa olevia lapsia tai onko niitä tulossa.

Entisellä avopuolisolla ei ole suoraan vaitiolo-oikeutta. Päättynytkin avoliitto voi kuitenkin muodostaa oikeuden kieltäytyä todistamasta. Asia arvioidaan suhteen läheisyyden perusteella. Parisuhteeseen rinnastuvaa läheisyyttä arvioitaessa voidaan huomioida esimerkiksi alkaneen tai päättyneen suhteen kesto, alkamis- tai päättymisajankohta ja se onko kumppaneilla yhteisiä lapsia tai onko sellaisia tulossa.

Sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde voi tulla kysymykseen esimerkiksi uusperheessä. Tilanne voi olla muun muassa sellainen, että uusperhe muodostuu kahdesta parisuhteessa olevasta aikuisesta ja heidän ennen parisuhteen alkamista saamista lapsista, jotka eivät ole heidän yhteisiään. Tällöin toinen vanhempi saatetaan rinnastaa kumppaninsa lapsien biologiseen vanhempaan. Myös kasvatusvanhemmuuteen perustuvat suhteet saattavat perustaa vaitiolo-oikeuden.

Kieltäytymisoikeuden murtaminen

Tuomioistuin voi kuitenkin rikosasiassa päättää, että todistajana kuultavalla läheisellä, joka on rikoksen asianomistaja (uhri), ei ole vaitiolo-oikeutta, jos on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Vaitiolo-oikeuden ideana on antaa läheiselle mahdollisuus punnita itsenäisesti yhtäältä todistamista tai vaikenemista sekä näiden vaikutusta läheissuhteeseen. Kuitenkin esimerkiksi lähisuhteissa tapahtuneisiin pahoinpitelyihin liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä alistussuhteita, jotka vaikuttavat asianomistajan harkintakykyyn. Painostamista ei voida pitää millään tavalla hyväksyttävänä, sillä käytännössä läheisen vaikeneminen koituisi aina painostajan eduksi, kun hänelle epäedullisia seikkoja ei tulisi ilmi. Mahdollisuus määrätä läheinen todistamaan voi ehkäistä epäasiallisia toimia asianomistajan painostamiseksi vaikenemaan.

Ratkaisussa KKO 2019:17 korkein oikeus katsoo, ettei asianomistaja B:llä ollut vaitiolo-oikeutta, koska oli syytä epäillä, ettei hän ollut itse päättänyt vaitiolo-oikeutensa käyttämisestä. Tämän vuoksi asianomistajan, joka oli syytetty A:n entinen avopuoliso, esitutkintakertomus voitiin huomioida oikeudenkäynnissä ja tapahtumapaikalle saapunutta poliisia voitiin kuulla siitä, mitä asianomistaja oli hänelle kertonut. Korkeimman oikeuden mukaan syytä epäillä -kynnys merkitsee lainsäädännössä käytetyistä ilmaisuista pienintä todennäköisyyden astetta. Korkein oikeus toteaa säännöksen perusajatukseksi läheis- ja parisuhdeväkivallan uhrin suojelemisen, joten kynnystä ei ole syytä asettaa korkealle. Kysymys on KKO:n mukaan viime kädessä kokonaisharkinnasta sen osalta, onko esille tulleiden seikkojen nojalla syytä epäillä, ettei asianomistaja itse ole päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.