Muotovaatimukset lisäävät oikeuselämässä selvyyttä ja varmuutta, mutta niillä on myös haitallisia vaikutuksia. Muotovaatimukset hidastavat usein oikeustoimien tekemistä sekä tuottavat epämukavuutta ja mahdollisesti lisäkustannuksia oikeustoimeen osallisille. Muotovaatimukset saattavat myös vähentää toivottujenkin oikeustoimien tekemistä. Testamentin muotovaatimukset ovat suhteellisen tiukat ja niistä säädetään perintökaaressa (PK).
Muotovaatimusten tavoitteet
Aarnion ja Kankaan mukaan on olemassa kohtuullisen suuri yksimielisyys siitä, että seuraavat seitsemän tavoitetta ovat muotovaatimusten asettamisen kannalta keskeisiä: 1) oikeustoimen totuudenmukaisuuden varmistaminen – ilmaistun tahdon tulee vastata todellisia tarkoituksia; 2) oikeustoimen todistettavuus myöhemmin; 3) valmistelevien toimien erottaminen lopullisesta oikeustoimesta; 4) vakaan ja kypsän harkinnan varmistaminen – testamenttien osalta erityisesti vieraan tahdon mahdollisimmantehokas eliminointi oikeustoimen syntyvaiheessa; 5) kirjaamisiin liittyvien intressien edistäminen; 6) julkisen luotettavuuden ja yleensäkin kolmannen oikeusturvan lisääminen; 7) oikeustoimen oikeaperäisyyden varmistaminen eli sen varmistaminen, että tahdonilmaisu on oikeasta henkilöstä lähtöisin – testamentin todistajat varmentavat, että testamenttiin merkitty testamentintekijän allekirjoitus on hänen itsensä tekemä.
Testamenttia koskevilla muotomääräyksillä pyritään varmistamaan testamentintekijän tarkoitusten toteutuminen. Olennaista on, että testamenttiin vetoava voi esittää mahdollisimman riidattoman selvityksen saantoperusteestaan.
Testamentin varsinaiset muotovaatimukset
PK 10:1:ssä säädetään testamentin varsinaisista muotovaatimuksista. Kyseisen pykälän mukaan testamentti tulee tehdä kirjallisesti kahden todistajan yhtaikaa läsnä ollessa, ja heidän on, sen jälkeen kun testamentintekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Todistajien tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentintekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön.
Testamentin kirjallisen muodon vähimmäisvaatimuksena on siis asiakirja, jonka testamentintekijä ja kaksi todistajaa ovat allekirjoittaneet. Testamentin saa kirjoittaa joku muukin kuin testaattori ja testamentti on mahdollista kirjoittaa sekä käsin että koneella. Testamentin nimeäminen testamentiksi ei ole välttämätöntä, vaan asiakirjan sisältö ja muoto ratkaisevat, onko oikeustoimea pidettävä testamenttina vai jonakin muuna oikeustoimena. Eri otsikko ei siten aiheuta testamentin pätemättömyyttä.
Päiväyksen puuttuminen testamentista ei ole muotovirhe. Päiväys on kuitenkin hyvä aina merkitä testamenttiasiakirjaan. Allekirjoitushetki kertoo varsinaisen testamenttausajankohdan eli sen hetken, jolloin tahdonilmaisu on kypsynyt täysin valmiiksi. Päiväyksen avulla on helpompi arvioida testamentintekijän tahdonmuodostuksen pätevyyttä varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa testaattori on testamentin laatimisen jälkeen dementoitunut. Lisäksi päiväyksen perusteella voidaan selvittää missä järjestyksessä testamentit on laadittu, jos testamentteja löytyy useampia.
Testamentintekijän ollessa kirjoitustaitoinen ja -kykyinen hänen on itse allekirjoitettava testamenttiasiakirja. Tarpeen vaatiessa toinen henkilö voi tukea testamentintekijää fyysisesti allekirjoitustilanteessa, mutta tällöin on varmistettava, että allekirjoitustahto on riidaton. Ainoastaan sellaisessa tilanteessa, että testamentintekijä ei kykene avustettunakaan allekirjoittamaan testamenttiaan voi toinen henkilö pyynnöstä merkitä testamenttiin testamentintekijän allekirjoituksen. Kirjoitustaidoton voi allekirjoittaa testamentin puumerkillään. Allekirjoitusta ei voi tehdä sähköisesti. Allekirjoituksen puuttuminen osoittaa pääsääntöisesti myös sen, ettei testamenttaustahtoa ole ollut. Testamenttia ei ole lainkaan tehty, koska sitä ei ole nimikirjoituksin vahvistettu.
Nimikirjoitus on mahdollista merkitä jo ennakolta testamenttiasiakirjalle, ja aiempi allekirjoitus ainoastaan tunnustetaan testamentintekotilaisuudessa. Allekirjoituksen tunnustamisessa on aina huolehdittava siitä, ettei testamentintekijän allekirjoitustahdon olemassaolosta jää tulkinnallista epäselvyyttä.
Testamentin muotovaatimukset eivät edellytä kummankaan testamentin todistajan paikallaoloa testamentin tekstiä laadittaessa. Heidän tehtäviinsä ei sisälly testamentin synnyn tai sen sisällön todistamista. Sen sijaan todistajien on oltava testaattorin kanssa yhtä aikaa läsnä joko silloin, kun testamentintekijä allekirjoittaa asiakirjan tai silloin, kun testaattori tunnustaa testamentissa olevan allekirjoituksensa omakseen.
Kyselytestamentti
Testamentintekijän ollessa kyvytön laatimaan ja allekirjoittamaan testamenttiasiakirjan voidaan testamentti laatia myös niin, että testaattori ainoastaan vastaa hänelle osoitettuihin jäämistöä koskeviin kysymyksiin. Testamentintekijän viimeistä tahtoa selvitettäessä testaattorin antamat ”kyllä” tai ”ei” -vastaukset eivät yleensä ole riittäviä riidattoman tahdon varmistamiseen.
Kyselytestamentin laatimisen olosuhteet ovat usein sellaiset, että testamentintekijän taivuttelun vaara on suuri. Tämän johdosta Suomen oikeudessa on suhtauduttu pidättyväisesti tilanteisiin, joissa sivullinen, varsinkin testamentin saaja, on osallistunut testamentin laatimiseen esittämällä kysymyksiä testaattorille omaisuuden kuolemanvaraisesta omistajanvaihdoksesta. Tällaisissa tilanteissa aloitteen testamentin tekemiseen on täytynyt tulla testaattorilta itseltään, jotta voidaan edes puhua jälkisäädöksen tekemisestä. Asiallisena vaatimuksena voidaan pitää sitä, että testamentin saaja ei ole lainkaan läsnä testamentintekotilanteessa, sillä hänen läsnäolonsa voi aiheuttaa testaattorin tahtotilaa vääristäviä paineita.
Todistajia koskevat tiedot
PK 10:2.1:n mukaan todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa, todistamisen paikan ja ajan, sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen. Edellä mainitussa säännöksessä asetetun velvoitteen tarkoituksena on varmistaa se, että todistajat voidaan tarvittaessa löytää esittämään todistelua testamentin pätevyyttä koskevaan moiteoikeudenkäyntiin. Näiden tietojen merkitseminen testamenttiin ei kuitenkaan kuulu testamentin varsinaisiin muotovaatimuksiin, eikä niiden puuttuminen siten ole testamentin pätemättömyysperuste.
Todistajia koskevat vaatimukset
PK 10:4.1:n mukaan testamentin todistajaksi ei tule ottaa henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, eikä testamentintekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentintekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa. PK 10:4.2:n mukaan älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa suhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Säännöksen ensimmäisen momentin mukaiset esteet aiheuttavat koko testamentin pätemättömyyden ja toisessa momentissa luetellut esteet siltä osin kuin testamentti on tehty siinä tarkoitetun henkilön hyväksi.
Alaikäinen henkilö saavuttaa todistajakelpoisuuden 15-vuotispäivänään. Käsitteelle ”sieluntoiminnan häiriö” ei löydy suoraa vastinetta lääketieteellisestä tautiluokituksesta. Hemmon mukaan tällaisia häiriötiloja ovat eräät synnynnäiset vajavaisuudet ja sairaudet, esimerkiksi kehitysvammaisuus, sekä myöhemmin ilmenneet psyykkiset poikkeavuudet, kuten skitsofrenia. Myös tilapäinen mielenhäiriö voi aiheuttaa todistamisen esteen. Esimerkiksi alkoholia nauttinut henkilö ei kykene voimakkaan humalatilansa johdosta ymmärtämään todistamisen merkitystä ja on näin ollen kelpaamaton todistajaksi. Sekä sieluntoiminnan häiriön että tilapäisen mielenhäiriön arvioinnissa ratkaisevaa on henkilön ymmärryskyky todistamishetkellä. Diagnosoitu mielisairauskaan ei tarkoita, että henkilö olisi lopullisesti menettänyt testamentin todistamiskelpoisuutensa. Hänellä on testamentin todistajan kelpoisuus, jos hän todistamisen hetkellä ymmärtää todistamisen merkityksen.
Todistajien esteellisyyden kannalta ratkaisevaa on testamentintekohetki. Testamentintekijän aviopuoliso ja rekisteröidyn parisuhteen parisuhdekumppani ovat testamentin todistajaksi esteellisiä. Kihlakumppani tai entinen aviopuoliso eivät ole todistajaksi esteellisiä. Esteellisiä todistamaan ovat testamentintekijän lapset ja lastenlapset, jne. Samoin esteellinen on henkilö, joka on testamentintekijälle sukua suoraan ylenevässä polvessa. Testaattorin adoptiovanhempi ja adoptiolapsi ovat myös esteellisiä todistamaan testamenttia. Testaattorin sivusukulaiset – sisarukset sekä veli- ja sisarpuolet – ovat esteellisiä testamentin todistajiksi. Sivusukulaisen aviopuoliso on testamentin todistajaksi esteellinen. Jäävejä ovat siis esimerkiksi testamentintekijän veljen ja velipuolen vaimo ja sisaren ja sisarpuolen aviomies. Samalla tavalla esteellinen on myös rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön parisuhdekumppani.
Käsite lanko on yleisesti merkinnyt vain miestä. Lankous voidaan kuitenkin ymmärtää sukupuolineutraalisti siten, että sillä tarkoitetaan jonkun henkilön ja hänen puolisonsa suvun välistä suhdetta siitä riippumatta, mitä sukupuolta suhteen osapuolet ovat. Esteellisyyssäännöstä näin tulkittaessa testamentin todistajana on esteellinen testamentintekijän puolison veli tai sisar, sisaren mies tai veljen vaimo tai puolison sisaren mies tai puolison veljen vaimo tai näiden vanhemmat ja jälkeläiset. Näitä puolestaan ovat äitipuoli, isäpuoli, lapsipuoli, puolison äiti (anoppi), puolison isä (appi), pojan vaimo (miniä) ja tyttären mies (vävy).
Perintökaaren 10:4.2:ssa esteellisiksi on mainittu sellaiset henkilöt, jotka voivat odottaa itselleen tai läheisilleen tulevan hyötyä testamentista. Heidän ei voi olettaa suhtautuvan puolueettomasti testamentin tekemiseen, joten heidän toimimistaan testamentin todistajina ei voida sallia. Läheisyyssuhde testamentin saajan ja todistajan välillä määritetään edellä esitettyjen sukulaisuus- ja perhesuhteiden perusteella.
