Vuoden 1935 lainvalmistelukunnan ehdotuksessa todetaan testamentin tulkinnasta muun muassa seuraavalla tavalla: ”Nyttemmin on kuitenkin vallitsevana se mielipide, että testamenttia on, mikäli testamentintekijän tarkoitus saadaan selvitetyksi, tämän mukaisesti noudatettava edellytyksin, että testamentti on muotonsa puolesta pätevä. Tulkinta ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että enemmän tai vähemmän irrallisten arvelujen perusteella tehdään suoranaisia lisäyksiä testamenttiin, joskaan siitä, että testamentti on määrämuotoinen oikeustoimi, ei toisaalta johdukaan, että testamenttia olisi tulkittava pelkästään sanamuotonsa mukaan.”
Testamentin tulkinnassa tulee pyrkiä selvittämään testamentintekijän subjektiivinen tahdonsisältö nimenomaan testamentin laatimisajankohdan mukaisena, joten selvitystyössä saatetaan joutua esittämään muun muassa seuraava kysymys: mitä voidaan ajatella testamentintekijän arkikokemuksen valossa tarkoittaneen?
Pohjoismaisessa oikeustieteessä on pidetty lähes itsestään selvänä sitä, että kaikki testamentintekijän tarkoituksia valaiseva aineisto on relevanttia ja sen käyttö tulkintamateriaalina on luvallista. Luotettavinta tietoa testamentin oikeasta merkityksestä voi antaa tietysti itse testamentintekijä, joten tekijän antamilla osviitoilla on todella tärkeä merkitys jälkisäädöksen tulkinnassa. Testaattorin hänen omia tarkoituksiaan valaisevat lausumat tulee ottaa huomioon, vaikka ne olisivat vailla testamentin muotoa. Arvokkaimpana voidaan pitää testamentintekijän selitystä, joka on annettu testamenttia laadittaessa. Muutenkin testamentin laatimiseen liittyvillä seikoilla on arvoa tulkinnalle, esimerkiksi asiantuntijan avustaminen lisää testamentin sanamuodon painoarvoa ja näin selkeyttää testamentin tulkintaa.
Testamentin tekstin tulee aina olla tulkinnan lähtökohta ja siitä poikkeaminen edellyttää vahvoja perusteita. Testamentissa käytettyjä sanoja tulee lähtökohtaisesti tarkastella niiden tavanomaisessa ja ensisijaisessa merkityksessä. Tällöin tulkitsijan tulee kuitenkin kiinnittää erityisesti huomiota siihen tapaan, jolla testamentintekijä on sanoja käyttänyt.
Pitkä aika testamentin laatimisen ja täytäntöönpanon välillä oikeuttaa vapaampaan tulkintaan kuin jos testamentti olisi laadittu vähän ennen kuolemaa. Testamenttia tulkittaessa on hyvä selvittää, mitä testamentintekijä on tosiasiallisesti tiennyt testamentin laatimishetkellä. Myös testamentin edunsaajan ja testaattorin välisen suhteen läheisyyttä on usein tarpeen selvittää. Lisäksi testaattorin varallisuutta koskevilla seikoilla, harrastuksilla ja perhesuhteilla saattaa olla merkitystä testamentin tulkinnan kannalta. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi testamentintekijän sympatiat, antipatiat, tavat ja tottumukset, terveydentila ja sivistystaso, yhteiskunnalliset ja poliittiset mielipiteet sekä monet muut testamentintekijän persoonallisuuteen liittyvät seikat saattavat olla merkityksellisiä testamentin tulkinnassa
Vahvana tulkintaohjeena on, että testamenttia on tulkittava kokonaisuutena. Tällä tarkoitetaan kahta asiaa. Ensiksi yksittäistä testamentin kohtaa tulee tulkita osana koko testamenttia ja toiseksi testamentti on tarvittaessa ymmärrettävä yhtenä osana laajempaa asia- tai toimintakokonaisuutta. Testamentintekijä on saattanut jo aiemmin siirtää varallisuuttaan seuraavalle sukupolvelle ja testamentti on tämän oikeustointen sarjan viimeinen vaihe. Tällöin nämä kaikki oikeustoimet on hyvä huomioida testamentin tulkinnassa siten, että siinä tehdään oikeutta testamentintekijän tarkoituksille kokonaisuutena.
Jos jonkin ilmaisun merkityksestä on epävarmuutta, tulee lähteä siitä olettamuksesta, että testamentti on sisäisesti johdonmukainen ja kokonaisuutena harmoninen. Kokonaistarkastelun periaatteen mukaisesti tulkitsijan tulee pyrkiä poistamaan mahdolliset epäjohdonmukaisuudet testamentista. Ristiriita voidaan usein poistaa katsomalla toinen testamenttimääräys toisen määräyksen rajoitukseksi tai poikkeukseksi.
Ylöstalo on vuonna 1954 onnistunut mielestäni hyvin kiteyttämään testamentin tulkinnan ydinajatuksen:
Tulkitsija istuu testamentintekijän tuoliin ja tältä sijaltaan, pyrkien eläytymään testamentintekotilanteeseen kaiken sen valossa, mitä tekijästä ja hänen oloistaan on tiedossa, arvostelee, miten tekijä itse olisi säädöksensä ymmärtänyt ja halunnut panna toimeen.
