Tapaus ja alempien oikeusasteiden ratkaisut
Hoitovapaalle jääneen isä E:n neljä lasta olivat käräjäoikeudessa vaatineet, että heidän isänsä tulee velvoittaa suorittamaan heille elatusapua. Elatusavun määrän osalta lasten mielestä heidän isänsä hoitovapaan aikaista elatuskykyä oli arvioitava sen mukaan, mitkä hänen tulonsa olisivat olleet, jos hän olisi ollut töissä. Isä E katsoi, että hänen elatuskykyään tuli arvioida hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella ja sen johdosta hänellä ei ollut lainkaan elatuskykyä hoitovapaansa aikana. Lasten äiti, jonka luona lapset asuivat, oli ollut hoitovapaalla samanaikaisesti lasten isän E:n kanssa. Käräjäoikeus oli katsonut, että kummankin vanhemman tulot oli otettava huomioon sen suuruisina kuin ne selvitysten mukaan kunakin ajanjaksona olivat tosiasiassa olleet. Käräjäoikeus vahvisti elatusavun määräksi E:n hoitovapaan ajalta E:n puuttuvan elatuskyvyn vuoksi 0 euroa.
Hovioikeus oli katsonut, ettei hoitovapaalle jäämisestä aiheutunutta ansiotason laskua voitu pitää lasten kannalta hyväksyttävänä, sillä lapset olisivat jääneet isänsä E:n hoitovapaan seurauksena pitkäksi aikaa pelkästään elatustuen varaan. Koska molemmat lasten vanhemmista olivat yhtä aikaa uuden lapsensa vuoksi hoitovapaalla, hovioikeus katsoi, että kummankin vanhemman elatuskyky hoitovapaan ajalta tuli määrittää niin kuin he olisivat ansiotyössä. Hovioikeus oli velvoittanut E:n suorittamaan jokaiselle lapselle elatusapua E:n hoitovapaan ajalta 269,50 euroa kuukaudessa.
Valituksessaan korkeimmalle oikeudelle isä E vaati hovioikeuden ratkaisun kumoamista. Lapset vaativat valituksen hylkäämistä.
Asiassa sovellettavat säännökset
Asiassa sovellettavaksi tulee lapsen elatuksesta annettu laki (elatuslaki), jonka mukaan lapsen elatus määräytyy yhtäältä lapsen elatustarpeen ja toisaalta lapsen vanhempien elatuskyvyn mukaan. Elatuslain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.
Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.
Oikeusministeriön ohje lapsen elatusavun arvioimiseksi
Oikeusministeriön 31.5.2007 julkaiseman ohjeen mukaan vanhemman elatuskyky arvioidaan yleensä vähentämällä vanhemman tuloista kulutustutkimuksiin perustuvien yleisten elinkustannusten lisäksi mm. asumis- ja työmatkakustannukset sekä vanhemman muu elatusvastuu. Jos vanhemman tulot ilman hyväksyttävää syytä ovat pienemmät kuin hän kykenisi hankkimaan, hänen tuloinaan otetaan huomioon se määrä, jonka hän voisi saada. Ohjeen mukaan hyväksyttävänä syynä tulojen vähäisyydelle pidetään mm. äitiys-, isyys, vanhempain- tai hoitovapaan taikka osittaisen hoitovapaan käyttämistä. Kun lapsen elatuksen tarve ja kummankin vanhemman elatuskyky on määritetty, lasketaan elatusavun määrä ohjeen mukaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Koska kaavamainen laskutapa ei mahdollista kaikkien yksittäistapauksessa merkityksellisten seikkojen huomioon ottamista, on lopuksi vielä arvioitava, onko laskelman mukainen elatusavun määrä kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen.
Hoitovapaan aikaisen elatuskyvyn arviointi
Korkein oikeus toteaa, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyvyn arvioiminen hänen työssäoloaikaisten tulojensa perusteella heikentäisi käytännössä usein vanhemman tosiasiallisia taloudellisia mahdollisuuksia jäädä hoitamaan lasta kotiinsa. Toisaalta elatuskyvyn arviointi tosiasiallisten tulojen perusteella hoitovapaan aikana merkitsisi usein sitä, että vanhemmalla ei olisi lainkaan elatuskykyä hoitovapaansa aikana. Tällaisten tilanteiden varalta toisen vanhemman luona asuvan lapsen elatusta turvataan osaltaan elatustukijärjestelmällä.
Korkein oikeus toteaa, että lapsen hoitomuodon valinta on sellainen perhe-elämän järjestämistä koskeva perusratkaisu, johon liittyy taloudellisten seikkojen ohella myös muita tärkeitä ja laissakin tunnustettuja arvoja. Korkein oikeus päätyy katsomaan, että vastaavasti kuin äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata myös hoitovapaata on vapaalle jäävän elatuskykyä arvioitaessa perusteltua pitää hyväksyttävänä syynä sille, että vanhemman mahdollisuus osallistua ansiotyöhön on rajoittunut. Näin ollen hoitovapaan osalta ei ole perusteita poiketa siitä lähtökohdasta, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskykyä tuona aikana arvioidaan hänen todellisten tulojensa mukaan. Korkein oikeus kuitenkin lisäksi toteaa, että kun hoitovapaalle jäämistä suunnittelevan vanhemman on joka tapauksessa otettava huomioon taloudelliset edellytyksensä ansiotyöstä pois jäämiselle, voidaan hänen edellyttää ottavan tässä harkinnassa huomioon myös toisen vanhemman luona asuviin lapsiin kohdistuvan elatusvastuunsa. Sen vuoksi ei voida pitää perusteltuna, että vanhempi voisi aina hoitovapaan perusteella välttyä kokonaan suorittamasta elatusapua. Yksittäistapauksittain onkin vielä arvioitava, onko hoitovapaan aikaisten todellisten tulojen perusteella lasketun elatusavun määrä kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen, kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
Isän elatuskyvyn ja elatusavun määrän arviointi
Isä E on 9.7.2017-31.1.2018 ollut työstään hoitovapaalla. Korkein oikeus katsoo, että hoitovapaa on ollut hyväksyttävä syy siihen, että hänen tulonsa ovat olleet alhaisemmat kuin hän olisi kyennyt työssä ollessaan hankkimaan. Jos elatuskykyä arvioitaisiin vain hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella, hänellä ei oikeusministeriön ohjeen mukaisella laskutavalla olisi elatuskykyä. Isän elatuskyky on hänen työssäolonsa aikana ollut noin 2 180 euroa kuukaudessa, mikä on ylittänyt selvästi hänen yhteenlasketun 1 320 euron elatusvastuunsa määrän. Isän tosiasialliset tulot seitsemän kuukauden pituisen hoitovapaan aikana ovat olleet 410 euroa kuukaudessa. Kysymys on ollut väliaikaisesta tulotason laskusta, johon hän on hoitovapaasta päättäessään voinut ainakin jossakin määrin varautua huomioon ottaen hänen työssäoloaikaiset tulonsa. Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus arvioi, että isä E on kyennyt väliaikaisesti suorittamaan jonkin verran suurempaa elatusapua kuin pelkästään hänen hoitovapaan aikaisten tulojensa perusteella määräytyisi. Isän hoitovapaan aikaisten tulojen perusteella määritettävä elatusapu olisi kohtuuttoman alhainen hänen elatuskykyynsä nähden. Korkein oikeus katsoo kohtuulliseksi elatusavun määräksi 100 euroa lasta kohden.
KKO:n ratkaisun merkitys
Suvianna Hakalehto nostaa ratkaisun kommentaarissa esille sen, että lapsen edun ensisijaisuus ja kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan ovat olleet päätösharkinnassa keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Hänen mukaansa ratkaisusta voi päätellä, että elatusapua koskevissa asioissa elatusavun kohtuullisuus on viimekätinen elatuksen määrään vaikuttava tekijä. Hakalehdon mukaan ja myös minun mielestäni ratkaisu linjaa, ettei lähtökohtaisesti ole perusteltua vapauttaa vanhempaa kokonaan suorittamasta elatusapua vanhemman hoitovapaan perusteella, sillä näissäkin tilanteissa pääsääntönä on, että lapsella on elatuslain 1 §:n mukaan oikeus riittävään elatukseen.
