Etusivu » Artikkelit » Testamentin moitekanteen nostamisesta

Testamentin moitekanteen nostamisesta

  • tehnyt

Testamentin moite on lähimpien perillisten määräaikaan sidottu ja perintökaaren 13 luvussa säännellyillä perusteilla testamentin saajaa vastaan ajama kanne. Moitekanteen tarkoituksena on testamentin pätevyyden selvittäminen. Kanteen sisältönä tulee olla joko väite siitä, että testamentin syntymisen edellytyksissä on puute tai, että testamenttia rasittaa muotovirhe. Näistä testamentin moiteperusteista olen kirjoittanut edellisessä artikkelissani. Testamentin moitekannetta ei ole mahdollista nostaa testamentintekijän eläessä, koska testamentti ei ole relevantti perillisen näkökulmasta vielä perittävän eläessä.

Moitekanteen vireille saattaminen

Testamentin moitekanne tulee oikeudenkäymiskaaren (OK) 5:1.1:n mukaisesti vireille käräjäoikeuden kansliaan toimitettavalla kirjallisella haastehakemuksella. Perillinen voi saattaa moitekanteensa vireille yhtä tai useampaa vastaan, jos testamentin saajia on useita. Moitekanteella on luonnollisesti vaikutusta vain siihen testamentin saajaan, johon se on kohdistettu. Perintökaaren 14:5:n mukaan se ei riitä, että perillinen muussa oikeudenkäynnissä huomauttaa testamentin pätemättömyydestä. Toinen moitteeseen oikeutettu perillinen ei voi myöskään haastetta antamatta yhtyä oikeudenkäynnin aikana toisen perillisen ajamaan moitekanteeseen.

Toimivaltainen käräjäoikeus

Oikeudenkäymiskaaren 10:17:n mukaan jäämistöä tai kuolinpesää koskeva asia tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä vainajalla oli kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Jäämistöä koskevalla asialla tarkoitetaan asiaa, joka koskee testamenttiin perustuvaa oikeutta, testamentin pätevyyttä, testamentin moitetta tai sen tulkintaa. Tuomioistuin, jossa asia on saatettu vireille, pysyy toimivaltaisena, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia vireillepanon jälkeen. Tuomioistuimen toimivallan osalta noudatetaan siten jatkuvuus- eli preventioperiaatetta.

Oikeuspaikka jäämistöriidoissa on yksinomainen ja ehdoton. Asianosaiset eivät voi tehdä keskinäistä sopimusta riidan käsittelemisestä jossakin toisessa oikeuspaikassa. Ehdottomuudesta puolestaan seuraa, että tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava oma alueellinen toimivaltansa.  Asianosaisen ei tarvitse tehdä siitä väitettä. Jos jäämistöä tai kuolinpesää koskeva asia on pantu vireille muussa kuin lailla osoitetussa käräjäoikeudessa, niin käräjäoikeuden on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei käräjäoikeus siirrä asiaa toiseen käräjäoikeuteen. Oikeudenkäymiskaaren 10:22.1:n mukaan käräjäoikeuden katsoessa, ettei se ole toimivaltainen tutkimaan asiaa, käräjäoikeuden on kantajan tai hakijan suostumuksella siirrettävä asia toimivaltaiseen käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus saa kuitenkin jättää asian siirtämättä, jos toimivaltainen käräjäoikeus ei ole vaikeuksitta selvitettävissä.

Keskinäinen testamentti ja toimivaltainen tuomioistuin

Oikeuspaikkasäännöksen soveltamisessa voi tulla ongelmia keskinäiseen testamenttiin liittyen silloin, kun testamentin tekijöiden asuinpaikat sijaitsevat eri tuomiopiireissä, esimerkiksi avioeron tai erilleen muuttamisen johdosta. Aiemmin on katsottu, että testamenttikanne tulee kummankin testamentintekijän osalta nostaa kyseisen henkilön asuinpaikan alioikeudessa. Uudempi oikeuskäytäntö antaa kuitenkin viitteitä siitä, että kanteet olisi mahdollista käsitellä samassakin oikeuspaikassa, sillä testamentit muodostavat keskinäisen yhteytensä vuoksi yhden kokonaisuuden. Varsinaista tällaisia tilanteita koskevaa uutta oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan ole olemassa.

Edunvalvojasta

Testamentin moiteoikeudenkäynnissä vastaajana on luonnollisesti testamentin saaja, johon kanne on kohdistettu. Edunvalvoja, joka on määrätty testamentin saajalle, voi käyttää saajan puhevaltaa myös moiteoikeudenkäynnissä. Edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. Poissa olevalle määrätty edunvalvoja saa holhoustoimilain 33.2 §:n mukaan edustaa perillistä tai testamentinsaajaa asiassa, joka koskee testamentin tiedoksiantamista tai moittimista, mutta hänellä ei ole kelpoisuutta tämän puolesta estää perillisen tai testamentinsaajan oikeuden vanhentumista. Edunvalvojan esteellisyydestä säännellään holhoustoimilain 32 §:ssä. Kun laissa säädettyä estettä edustamiselle ei ole, eikä tuomioistuin ole rajoittanut edustamisvaltaa, niin testamentin moitetta koskeva haaste voidaan antaa tiedoksi edunvalvojalle. Samalla tulee huolehtia myös siitä, että rinnakkaiskelpoinen päämies saa itsekin haasteen tiedoksi.

Testamentin toimeenpanija on selvitysprosessia ajatellen myös testamentin saaja, joten hänetkin on haastettava muiden saajien ohella vastaajaksi moiteprosessiin. Testamentin toimeenpanija ei ole muiden testamentin saajien lakimääräinen edustaja, vaan hän esiintyy vastaajana vain omalta osaltaan. Testamentin toimeenpanija ei siten voi ilman eri valtuutusta käyttää moitejutussa muiden testamentin saajien vastaajapuhevaltaa.

Testamentin pätemättömyysperusteisiin vetoaminen

Testamentin moiteoikeudenkäynnissä kantaja voi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti vedota myös muihin kuin haastehakemuksessa mainitsemiinsa perusteisiin vaatiessaan testamentin julistamista moitteen johdosta pätemättömäksi. Vaatimukset tulee kuitenkin prosessioikeudellisten periaatteiden mukaisesti esittää prosessin alussa valmisteluistunnossa uhalla, että vetoaminen uuteen perusteeseen prekludoituu (eli oikeus perusteen myöhäisempään esittämiseen menetetään). Oikeudenkäymiskaaren 6:9.1:n mukaan asianosainen ei saa asiassa, joka voidaan sopia, pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan, johon hän ei ole vedonnut valmistelussa, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Perhevarallisuusoikeudellisissa kanteissa, jotka on sidottu määräaikaan, on kuitenkin pätevistä syistä saatettu hyväksyä uusi kanneperuste vielä pääkäsittelyssäkin.