Vahingonkorvauslain (VahL) nojalla korvattavia vahingon lajeja ovat henkilövahinko, esinevahinko ja kärsimys sekä niin sanottu puhdas varallisuusvahinko. Puhdas varallisuusvahinko on kyseessä silloin, kun vahinko ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Henkilövahingossa epäedullinen muutos ilmenee henkilön terveydentilassa. Kärsimyksestä on kyse silloin, kun henkilön tunnetila muuttuu negatiiviseksi. Tällaisia tunnetiloja ovat mm. suru, pelko ja nöyryytys.
Loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen korvaamisen ensisijaisena perusteena ja tavoitteena on hyvittää henkilöön kohdistuva loukkaus. Kärsimyksestä suoritettavalla korvauksella loukattu saa rahallisen hyvityksen hänen itsetunnolleen ja ihmisarvolleen aiheutuneesta loukkauksesta. VahL:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Oikeuteen kärsimyskorvaukseen ei riitä pelkästään VahL:n mukaisen korvausvastuun pääedellytyksenä oleva tuottamus. Korvattavaksi tuleva kärsimys on pitänyt aiheuttaa tietynlaisella rangaistavaksi säädetyllä teolla tai tietynkaltaisella tiukasti määritellyin tavoin tapahtuneella henkilökohtaisen koskemattomuuden tai ihmisarvon vakavalla loukkauksella.
Kärsimyksellä tarkoitetaan henkistä kärsimystunnetta, joka on henkilölle aiheutunut häneen kohdistetun oikeudettoman loukkauksen seurauksena. Tällainen kärsimys voi tyypillisesti ilmetä esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Kärsimys eroaa henkilövahingosta erityisesti siinä, että se ilmenee muutoksena lähinnä henkilön tunnetilassa. Kärsimys voi syntyä, vaikka terveydentilassa ei tapahtuisi muutosta. Kärsimys ei myöskään lähtökohtaisesti aiheuta hoidon tarvetta.
Korvauksen tuomitsemiseksi ei edellytetä selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan teon luonne itsessään riittää korvauksen perusteeksi. Kärsimyksen korvaamiseksi ei myöskään edellytetä, että loukkauksesta on aiheutunut psyykkisen terveydentilan häiriö. Loukkaavan teon on kuitenkin oltava sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa kärsimystä. Jos loukkaavasta teosta on samalla aiheutunut uhrille esimerkiksi lääketieteellisesti todettavissa oleva psyykkinen vamma, niin korvaus henkilövahingosta määrätään erikseen sitä koskevien säännösten mukaisesti.
